Oho ! == D Kaksi kuukautta vierähtänyt, ei osan osaa. Niin, tässä kävi nyt näin. :'-----D Tänään suihkussa havahduin ja rupesin miettimään McKnight:ejä. En tiedä mikä minuun tuli, mutta tuli sellanen olo, että tarinaa ei jätetä. ;' ) Niinpä, tämän seuraksena voi olla vain ... Uusi osa ! : ) Pyydän anteeksi että osa yksi, oli kovin epälaadukas ja silleen mutta silloin en hölmönä käyttänyt vielä pelin kameraa. Ja muutenkin olen kehittynyt, itseäni kohden ainakin. Pst, korjailin kylläkin vähän sitä ekaa osaa et jos haluutte käydä katsomassa niin sinne sitten. >8 ) Että ei tässä muuta kun osan kimppuun taasen ~

 
Taloon olikin saapunut vallan soma pikkusim, Sander McKnight. Isi rakasti ja huolehti pojastaan, mutta taitojen opettajaa tälle pojalle ei tästä tullut. Ne hommat kuuluivat Annabellalle, kuulemma. Pikkupoika tykkäsikin, kun isä lennätti tätä ilmassa kuin lentokonetta. Pojasta tuli muuten kömpelys ja isänsä tavoin urheilullinen. Sanderin ehdottomiin suosikkeihin kuuluvat lastenlaulut, sushi ja harmaa väri. Horoskoopiltaan tämä on rapu.

 
" Kuti kuti, kuka on isin poika kuka ? " Angel rallatteli, varsin omaperäisellä äänellään. Pieni Sander vain kiemurteli ja hihkui isänsä sylissä. Annabella sai katsella vain vierestä näitä leikkejä, itsekin tämä kovasti rakasti poikaansa muttei sen enenpää osallistunut sen hoitoon. Olihan tällä Sabrina hoidettavana, tosin tyttö oli kasvanut jo lapseksi pari päivää sitten.

Annabellasta puheenollen, tämä oli muuttanut tyyliään ehkä hieman " aikuisemmaksi " jos niin voi sanoa. Edelleen tämä säästi huolitellun ulkonäkönsä. Edelleen tämä näytti nuorelta, vaikka vanhentuminen lähestyi uhkaavasti. No, olihan tällä mies ja lapset. Voisihan tämä asettua aloilleen, mutta kotiäidin homma ei enään kovin houkutellut. Rääkyviä kakaroita hoidettavana, vaipparalli, sai pyykätä aamusta päivään ja elämästä se tietynlainen jännitys puuttui. Työtkin olivat jääneet taka-alalle, häntä ei oltu nähty pitkään aikaan töissä. Johtuen siitä, että ensimmäiseksi Sabrina ja nyt Sander. Annabella halusi palavasti elokuva ohjaajaksi, mutta nuo haaveet saatiin nyt laittaa hieman syrjään kun oli perhe.

 
Jos satuitte huomaamaan, oli Angelkin muuttanut tyyliä. Koska vanha oli yksinkertaisesti liian kulahtanut ja olihan tästä nyt tullut perheen isä, eli tälläistä nyt. Tätä miestä ei haitannut ollenkaan vaikkei tämä saanut toteuttaa unelmiaan, olihan perhe tälle oikein läheinen. Tosin, tämä sai toteuttaa unelmiaan. Olihan tämä töissä käyvä sim ja menestyi päivä päivältä. Eikä aikaakaan kun tämä kohoaisi tähti pelaajaksi, oli hän sen verran pitkällä.

 
Niin kuin sanoin, oli Sabrina kasvanut lapseksi. Ihan nätti tyttönen tästä tuli, tosin nenä tuli perittyä Angelin puolelta eikä se tämän neidin naamatauluun mitenkään erityisesti sopinut. En ole kertonut aikaisemmin, minkälainen Sabrina onkaan. No, tyttö pyrkii olemaan kaikesta kiinnostunut, arjen sankari ja ystävällinen. Lempiasiat tällä ovat hiphop, syksyn salaatti ja lila. Niin kuin pikkuveljensä Sander, tämä on myös horoskoopiltaan rapu.

 
Nyt kun Sander oli saapunut taloon ja Sabrina kasvanut lapseksi, ei enää talon tila riittänyt. Joten Annabella saikin soittaa muuttoautolle. Tämä oli ostanut erään kuulemma upean pikkutalon, melko syrjäisestä paikasta jossa heitä ei toivon mukaan häirittäisi. Jaahas, eli huomenna kolmen aikaan sitten lähdettäisiin uuteen kotiin. Kamat autoon.

Siinä samassa, kun Annabella oli lopettanut puhelun rymisti keittiöön Sabrina. " Äiti, kenen kanssa sää puhuit ? Kuulin et me muutetaan, oikeesti ! " tämä kiljui, pomppi ja pyöri äitinsä ympärillä. Tyttö odotti kovasti omaa huonetta itselleen. Sabrina sai pyöriä kauan äitinsä ympärillä, ennenkuin tämä vastasi edes jotain. Joskus lapset osasivat rasittaa.

" Joo, me muutetaan huomenna kolmelta. Sillonhan sulla on eka koulupäivä ? Niin sen jälkeen. " Annabella rupesi selittelemään lopulta. " Niin, talo kävi vähän ahtaaksi kun Sander saapui ja sellaista ... "  tämä mutisi, Sabrina nyökkäili. " No mutta, meneppäs nukkumaan ! Että jaksat huomisen koulupäivän. " hän muistutti vielä ja vihdoin lopetti puhumisensa. Äidin käskettyä, Sabrina kömpikin vällyjen alle. Huomenna olisi tärkeä päivä, hänelle.

Uuden pyjamansa vaihdettua, Sabrina meni isänsä ja äitinsä sänkyyn. Niin, edes tälle ei oltu hankittu uutta sänkyä tai sellaista. Eihän siinä vielä kukaan ollut ehtinyt hankkia ja käydä ostamassa sellaista. Mutta pian tämä pääsisi aivan omaan sänkyynsä, omaan huoneeseensa. Ei rääkyvän pikkuveljen kanssa samaan vain omaan. Tuo asia taisi olla varsin tärkeä tytölle, kun tämä puhui ja mietti sitä koko ajan.

" Hyvää yötä sitten, kulta ! " Annabella vilkutti tyttärelleen, vielä ohimennen. Ei tainnut huomata, että tämä meni jo nukkumaan. Pian hän laski kätensä ja huokaisi, äitinä oleminen oli rankkaa. No, surkuttelut sikseen. Pian ovi kävi ja huoneeseen astui vuorostaan Angel. Jolla oli hieman yllätyksellinen ilme kasvoilaan. Annabella tuijotti tätä virnistäen.

Pian hän kaappasikin Annabellan syleilyynsä ja muiskautti tälle pienen suukon. " No, mitäs nyt ? " neiti kysyi ääni väristen, mikä Angeliin nyt oli mennyt. Viimeiset päivät olivat olleet hyvin hiljaisia, työn täyteisiä ja tuskin oltiin edes vaihdettu paria sanaa. Kohta Angel alkoi kaivella taskujaan. Voi ei, Annabella aavistikin mitä oli tekeillä ja tämä etsi katsellaan pakoa. Pitäisikö hänen nyt vastata, se ratkaiseva sana.

" Rakas ja upea, Annabella Anastasia McKnight. Tulisitko vaimokseni ? " Angel sanoi vihdoin, avaten samettisen rasian jonka sisältä paljastui upea välkehtivä kihlasormus. Hetken mies mittaili Annabellaa katseellaan, miten tämä reagoi. " No, kultaseni. Odotan vastausta ! "  tämä jatkoi hieman närkästyneenä. Tämän tyttöystävä näytti ihankuin puulla päähän lyödyltä, niin paljon tämä oli hämmästynytkään yllätyskosinnasta.

" Mitä, ei kai vain ? Onko tuo minulle ... " Annabella pihisi, varoisi vaan ettei herättäisi lapsia kiljunnallaan. Mutta tämä ei kiljunut, huutanut. Hetken ihmeteltyään, nainen nosti katseensa melko apaattisen näköisenä Angeliin. Ehkä vähän surullisenakin. Sisimmässä Annabellalla teki kipeää, vihdoin tämä päätti mitä tekisi ja lähestyi sormusrasiaa.

Siinä samassa tämä teki jotain hämmästyttävää. Rauhallisesti tämä sulki kahdella kädellään samettisen pehmeän rasian. Ällistellen Angel jäi katselemaan tyttöään, mikä häneen nyt oli mennyt. Eikö hän halunnutkaan, rakastaa tätä myötä ja vastoin - käymisissä ? Olla tälle aina uskollinen. " Olen pahoillani, anna anteeksi ... En pysty tähän. " Annabella kuiskasi ja nousi ylös, valmiina pakenemaan.

" Annabella, mikä on ? Oliko sinulla huonopäivä tai jotain ... " Angel mutisi suupielet vääntyneinä alaspäin. Annabella puisteli päätään, odottaen että tämäkin nousisi ylös. Pian Angel tunki rasian taskuunsa ja nousi lattialta. Murhe alkoi muuttua vihaksi, voisikohan tällä olla jokun toinen ? " Annabella, ei kai sinulla vain ole ... " Angel kysyi pelokkaana.

 

Näin, nyt tämäkin kirjoitettu. Tuli vähän tavallista pidempi. ( == Muuten, jouduin muuttamaan kaikkien tyyliä koska onnistuin hävittämään kaikki ladatut !

Hei, sain kuin sainkin tämän ensimmäisen osan julkaistua. ( : Ei tässä muuta kuin nauttikaa, mutta tässä näin ekaksi pitäisi selittää pari asiaa. :-----D Sori, tää lc menee iha kauheeta vauhtii etten voi pysäyttää sitä joten turha valittaa. Toiseksi, mun pitää kasvattaa vauvasimini automaattisesti taaperoksi koska yleensä pelissäni tulee jonkin sortin bugivauvoja. Sitten pahoittelen, kun nää kuvatekstit on niin pitkiä ja niissä on kaikkee turhaa mut on kiva kertoilla vähä yksityiskohtia muttaa joo voitte skipata ne jos haluutte. :'-----) Uusi osa tulee sitten jossain vaiheessa, asennamme uuden näytön ohjaimen joten seuraava osa saattaa olla parempi grafiikkainen vaikka tämäkin on ihan hyvä. : >

Annabella McKngiht, rikkaasta perheestä tuleva nuori naisen alku. Luonteeltaan hyvä suutelija, kunnianhimoinen, ajoneuvointoilija, äkkipikainen ja tähtiainesta oleva neito. Se miksei hän nyt ollut Brigdeportissa, rikkaiden ja kuuluisien kapungissa. Vaan majaili Riverviewissä, tässä niin kamalassa maalaisemaisessa kaupungissa. Oli kokonaan vanhenpien syytä, ne kun halusivat että Annabella etsisi oman elämän jostain muualta. Kas ja nyt hän oli täällä, vaikkei haluaisi sen olevan niin.

Manaillen tämä odotti että nyt hänen edessään olisi todella upea luksuslukaali, niin kuin lapsuudenkotinsa vanhenpien luona. Mutta ei, edessä oli vain tyhjää vehreää nurmikkoa. Hän oli saanut hieman ylimääräistä rahaa lähtiessään pois kaupungistaan, mutta ei se upeaa taloa tuonut. Ei läheskään. Se piti rakentaa itse, silloin Bridgeportissa tämän täytyi vain pyytää ja se tuotiin silmänräpäyksessä. Hänen vanhemmathan olivat upporikkaita ja ovat edelleen, mutta heidän tyttärensä ei.

Ei siinä auttanut marista upeimmankaan leidin, vaan piti ansait se työllä. Ensimmäinen Päivä meni jo melkein kokonaan talon tuskailuun ja sen vaivalliseen rakentamiseen, vaikka saihan hän apua joiltain kunhan hän maksaisi. Ja tälläinen talosta syntyi, lopputulos oli karmea. Kaikki oli halpaa, talo oli todella pieni ja talon ulkomuoto oli kamala. Naapurit voisivat luulla että tässä talossa asuisi jonkin sortin pummi, joka oli tosiasiassa huippukuuluisien julkkisten kapungista - Bridgeportista tullut rikas, tunnettu Annabella McKngiht. Tosin ei enää rikas, se tuppaa aina unohtumaan.

Sisältö oli järisyttävä. Tapetit olivat halpikset, samoin lattialaatat. Vanhassa kodissa oli kaikkea, toisinkuin täällä. Kaikista käytännöllisin huone oli varmaan olohuone, jossa oli vain televisio ja yksi sohva jossa usein istuskeli vain miettien elämänsä julmuutta. Huoneet olivat pienimmästä päästä, oli turha unelmoida enään tämän talon mukana huuhtoutuvien rahojen vuoksi upeasta luksusautosta tai isosta uima-altaasta. Olihan kaupungissa uimala - sun muuta, muttei se voittanut oman kodin hurvittelulaitteita joita ei nyt talossa ollut.

Annabella päätti tilata taksin ja lähteä etsimään töitä, rahaa tässä tarvittiinkin. Takapenkillä hän selaili Riverviewin karttaa ja etsien kuumeisesti lundénin studiota, jossa pääsisi näyttelijäksi. Annabella oli ollut aina lahjakas näyttelijä, kaikki olivat ylistäneet sitä lahjaa. Kuitenkaan hän ei arvannut vielä suunnistavansa teatterille, nimittäin nyt jos hän olisi kotona niin varmaan hän oleskelisi rantatuolissa kartanonsa takapihalla. Mutta se oli nyt mennyttä, turha sitä muistella.

Sitten mentiin, neito oli aivan varma että hurmaisi kaikki itsevarmalla luonteellaan ja upealla ulkonäöllä. Tämä pääsikin nopealla varoitusajalla työhaastatteluun, melkein koko ajan tämä tiuski haastattelussa. Olivathan kaikki kysymykset niin kliseitä, välissä tämä sattui tokaisemaan että oli Bridgeportista ja upporikas. Siinä hän liioitteli hieman, siis että hän olisi rikas. Ei nimittäin enään, sen pitäisi olla jo selvä. Hetken mietittyään Annabellaa vastapäätä olevat " tuomarit " päästivät hänet avustajaksi, josta Annabella ei ollut hyvillään. Olisihan heidän pitäneet päästää jo hänet huippunäyttelijöiden joukkoon, sehän oli selvä.

Hieman typertyneenä hän asteli pois, katsellen pihalla olevia ihmisiä. Herranjestas, lapsetkin lukivat omia repliikkejänsä ja Annabella ei mitään. Sitten tämä näki ihmisten joukossa komistuksen, joka ikäänkuin etsi jotain välillä vilkuillen häneen päin. Naurahten nuori nainen asteli miehen luokse, hymyillen mahdollisimman sievästi.

Kohteliaasti tämä esittäytyi ja rupesi juttelemaan kiivaasti itsensä esitellyksi Angelin kanssa, nimi puhui totta. Hän tosiaan oli enkeli, ainakin Annabellan mielestä. Hän bongasi heti miehen kädessä olevan vihkisormuksen, muttei aikonut luovuttaa. Udeltuaan iän hän hieman järkyttyi, Angel oli jo aikuinen. Muttei se paljoa haitannut, kasvaisihan hän itsekkin pian siihen ikään. Tai ei nyt ihan pian, parikos kuukautta siihen vielä mahtoi olla. Angel oli helposti tavoiteltava, heti pienen arastelun jälkeen. Pian hän saikin tuon kotiinsa seurakseen pirsitämään tylsää yötä.  

Annabella herjasi Angelilta todella kauan suudelmaa ja onnistuikin siinä lopulta. Angel tunsi pienen piston sydämmessään, hän petti vaimoaan jonkun toisen naisen kanssa. Toisaalta tämän vaimo otti tätä aina päähän, tai lähes aina. Annabella tuntui jotenkin, oikealta. Koko iltaa vastarakastunut pari ei käyttänyt kuherteluun, vaan tutustumiseen. Kummatkin kertoivat melkein päällekkäin elämästään, Angel oli viettänyt kovan lapsuuden ja Annabella suorastaan hemmotellun. Kummatkin olivat kuin erimaata, muttei se haitannut.

Angel ja Annabella juttelivat aamuun asti, kunnes suunnilleen seitsemältä neidon piti lähteä kohtaamaan ensimmäinen työpäivä. Sitä pitkitti kuitenkin ylityö, katsos teatterissa oli ollut piirakkanäytös. Sen jälkeen näyttämö ooli järkyttävän likainen, jolloin pomo pyysi siivoamaan paikan hänen kanssaan. Hän ei uskaltanut väen vängällä sanoa ettei tuollaiset asiat kuulu todellakaan hänelle, mutta mitä jos hän olisi menettänyt työpaikkansa ? No maksettiin hänelle kuitenkin ja kaikki meni hyvin. Ei siinä sitten muuta. Kiiruhtaen Annabella juoksi autoon, joka vei hänet kotiinsa.

Kun hän oli hypännyt kyytiin, tämä muisti että hänellä oli ollut Angelin kanssa tapaaminen keskuspuistossa. Mikä tolvana hän olikaan, nyt hän olisi saanut varmaan oharit. Ja työpaikaltahan kestikin tunti hänen kodilleen, joten hyvästi ne haaveet Angelin kanssa olemisesta. Annabella ei arvannutkaan kuinka hyväsydäminen tämän " salapoikaystävänsä " olikaan, tämä oli nimittäin jäänyt kyttimään hänen pihalleen milloin tämä saapuisi sieltä jostain.

Angel toivottikin Annabellan tervetulleeksi kotiin, tai siis heidän kotiin. Mykkänä neito katseli Angeliin, pian tämä selitti että oli eronnut vaimostaan Marisolista. Annabellan jalat notkahtivat, Angel siis oikeasti piti hänestä ! Nopeasti tämä otti tyttöystävänsä syleilyynsä ja kysyi josko hän voisi muuttaa hänen luokseen. Sehän oli nyt selvä, mitä Annabella hän vastasi.

Kummatkin syöksyivät toistensa kimppuun, sinä iltana tunteet olivatkin pinnassa. Nuoripari, tai vähemmän nuori päätti juhlistaa yhteenmuuttoa tälläisellä yleisellä tavalla. Oi voi, tästä ei hyvää seuraa. Ainakaan Annabellalle, saatatte arvatakkin minkälainen olo neidillämme olikaan herätessään.  

Aamulla Annabellalla oli siis sietämätön olo, hän mietti mistä se voisi johtua. Oliko hän saanut jonkun taudin, vaiko syönyt jotain outoa ? Tai sitten syynä olikin, uuden simin maailmaan tuleminen. Vika veikkaus meni napilleen, enenpää Annabella ei miettinyt vaan juoksi oksentamaan vessanpöntölle.

Annabella inhosi oksentamista, pian hän kuuli kimppakyydin saapuneen ja auto tööttäili kärsimättömästi. Nopeasti tämän täytyi harjata hampaansa, jotka haisivat oksennukselle. Vaatteet piti vaihtaa myös, joita tämä sai etsiä enemmänkin kuin tovin. Kun tämä oli valmis, auto oli melkein lähtemässä ja Annabella huiskuttikin kiireen vilkkaa kuskille ettei tämä jättäisi tätä. 

Annabella marssi pahasta olosta huolimatta auton kyytiin, jossa tämä sai nuhteita ja tälle kerrattiin mihin aikaan auton kyydissä pitäisi olla. Sitä paitsi täältä kesti tunti töihin, nyt hän oli myöhässä. Oksentelut toistuivat myös töissä, ensimmäisen tämä sai osumaan vessanpönttöön ja toinen tulikin pomon päälle. Ihme kyllä hän ei suuttunut, vaan patisti Annabellan kotiin ja sanoi ettei kipeänä saisi olla töissä.

Kotiin tultuaan Angel alkoi ylpeillä uudesta tyylistään, mutta Annabellalla oli muuta asiaa. Kuitenkin tämä kuunteli poikaystävänsä kaiken vaahtoamisen, kuinka tämä oli voittanut juoksu kisat stadionilla jotka tänään järjestettiin. Annabella oli iloinen Angelin puolesta, mutta pian tämä keskeytti tämän vaahtoamisen kertoen että tällä on yllätys. Viekkaasti tämä sanoi että se liittyy erääseen simiin, huono vihje. 

Kun Annabella sanoi että oli raskaana, se sai Angelin hämmästymään. Angel oli ensin hieman epäuskoinen, kysyen puhuiko tämä totta. Angel näki kuitenkin tyttöystävänsä totisesta ilmeestä että tämä puhui totta, kun Annabella oli vakuuttanut että oli raskaana tämä kysyi oliko tämä vihainen hänelle ? Päinvastoin, Angel oikein odotti esikoistaan. Hän oli erityisen perhekeskeinen ja rakasti lapsia. 

" Joten autatko sinä minua lapsen hoidossa ? " Annabella kysyi ilme kirkastuen, Angel nyökkäsi. Sitten molemmat tarrasivat toisien käsistä kiinni ja vaihtoivat helliä katseita. " Meidän pitää siinä tapauksessa laajentaa taloa. " Angel sanoi, Annabella hymyili vain katsoen Angelia silmiin. Remontti päätettiin tehdä huomenna, sitä ennen kummatkin painuivat pehkuihin.

Tälläinen melko tavallinen lastenhuone rakennettiin, jossa oli samanlaiset tapetit ja lattia kuin muissakin huoneissa. Siellä oli kehto, potta, syöttötuoli, lelulaatikko ja puuhapöytä lapselle. Se kelpasi ihan hyvin, pienelle lapselle joka ei paljoa maailmasta tajunnut. Suunnitteila oli tyttö, siksi teemana oli puna-oranssi. Vaikka kävisihän se yhtä hyvin pojallekkin.

Sitten kyyhkyläisten pyynnöstä rakentama harrastehuone, johon sisältyi vain kaksi kuntolaitetta ja piano. Pääasiassa juoksumatto ja voimistelulaite olivat Angelille, kun taas piano oli Annabellalle. Annabella oli joskus pimputtanut pianoa kuin ammattilainen, mutta vuosien vieriessä koko harrastus oli unohtunut ja taito soittossa oli mennyt menojaan. Angel nyt treenasi koko ajan, sitä tarvitsi hänen urheilualallaan. Joskus Annabellakin oli uskaltautunut juoksumatolle, mutta oli kaatunut heti kumoon.

Annabella muisteli niitä lapsuuden hetkiä, jolloin tämä oli ollut todella hyvä pianisti. Nytkin hän koitti soittaa jotain, mutta sävelet eivät oikein osuneet kohdalleen. Jos hän hieman petraisi aina päivässä, niin ehkä hänestä vielä kehittyisi jotain. Kenties huippukuuluisa pianisti. No tuskin enää tässä ajassa kuuluisa, kohta hän kasvaisi täydeksi aikuiseksi. Niin kuin poikaystävänsä, hän toivoi kuitenkin ettei kasvaisi koskaan aikuiseksi. Neljäkymppiseksi - naiseksi, jolla ei ole elämästä jäljellä tuskin mitään.

" Sieltä tulee varmasti suloinen tyttö, pieni esikois tyttäremme. " Angel sanoi ja tunnusteli massua. Annabella naureskeli hieman, Angelista oli paljastunut todella isällinen hahmo. Jonka piti koko ajan pitää pystyssä järjestystä ja ylistää perhettään koko ajan, Annabellan mielestä lapsen saaminen ei ollut niin erikoista. Hän suhtautui siihen melko neutraalisti, jos hän olisi saanut valita tuleeko raskaaksi ei hän olisi sitä valinnut. Vahinko, mikä vahinko. 

Hän halusi rauhoittua ja ajatella hyvin syvällisesti elämäänsä, johon kuuma kylpy olikin oiva vaihtoehto. Annabella kaatoi hieman sim-marketista ostettua kylpyvaahtoa sekaan ja laski vettä, sitten tämä laskeutui kylpyyn.

Oliko hän todella saamassa lasta ? Kaikki tuntui unelta, josta hän pian heräisi. Kuplat leijailivat pitkin kylpyhuonetta, pian Annabella sulki silmänsä ja nukahti. Suunnilleen tunnin jälkeen tämä heräsi kun oveen koputettiin, Angelhan se siellä Annabella hymyili ja lähti nukkumaan,

Kuukausia vierähti, pian olisi ensimmäisen synnytyksen aika. Annabella selaili lelulaatikon sisältöä, pian hänen lapsensa leikkisivät näillä leluilla. Talo olisi pain täynnä taapertavia pikku simejä ja Annabellan elämä muuttuisi vaipparalliksi, kirjaimellisesti. Eihän toki esikoislapsi ollut viimeinen, joka tässä talossa olisi. Annabellaan oli iskenyt poika kuume ja hän halusi saada vähintään yhden ensimmäisen lisäksi.

Pianoa soittaessa iltasaikaan, Annabellaa kohtasi tuskainen tunne. Lapsivesi tuli ja synnytys käynnistyi, Angel tilasi tyttöystävälleen nopeasti taksin ja sitten lähdettiin sairaalaa päin. Synnytys meni kohtaloisen hyvin ja vauvakin oli tyytyväinen, sieltä tulikin suloinen tyttö. Kotiin tullessaan Annabella mietti, josko tästä pienestä ihmeestä tulisi McKngihthien ensimmäinen perijä, kuka tietää.

Olikohan siitä kuukausia, eikun vuosia ! Pikku Sabrina oli kasvanut hurjaa vauhtia, hän oli äitinsä silmäterä. Kaikesta kiinnostunut taiteellinen lapsi, luultavasti McKngiht - suvun ensimmäinen perijä. Pienen neidin silmät olivat ruskeat jotka kellersivät hieman, ihonväri oli peritty pääasiassa isältään ja hiuksista ei saanut paljon selkoa koska kenelläkään ei ollut samanlaisia mutta ehkä lähiten Annabellalta perityt.

Sabrinan mielestä äidin syli oli paras paikka, isin sylissä sitä alettiin vollottamaan mutta ei siinä mitään.

Niin toki Sabrina isistäänkin välitti, erityinen huomion osoitus oli se, kun Angel meni katsomaan illalla aina televisiota tai milloin vain Sabrinan ollessa hereillä. Pikku neiti kömpi lelukaniininsa kanssa sinne, mistä kuului ääntä. Koska sieltä löytyi aina porukkaa, Sabrina ei pitänyt yksin olosta taapero ajoillaan sitten yhtään. Jos tämä sattui heräämään yön pimeyteen yksin, täytyi saada jompikumpi vanhemmista rauhoittelemaan tätä.

Vaikka kotona oli hyvin kiireistä, oli näillä vanhemmillakin aikaa toisilleen. Pian helpottuisi kun Sabrina kasvaisi lapseksi ja osaisi hoitaa jotenkin itseään, Angel selitti huolestuneelle Annabellalle. Annabella ei ollut niinkään varma, hän halusi ainakin yhden lapsen vielä. Ellei kolmattakin. Mutta Annabella ei viitsinyt kertoa sitä tänään, ei vielä.

" No niin pikkuinen, tänään me ruvetaan harjoittelemaan kaikkea kivaa ! " Annabella sanoi pikku Sabrinalle, joka kikatti kuin mikäkin äitinsä sylissä. Annabella koitti harjoittaa Sabrinalle kävelemistä, mutta jostain syystä tämä aina kellahti nurin. Loppujen lopuksi tämä pysyi pystyssä ihan hyvin, lopuksi Annabella ruokki pikkuisensa hänen lempiruuallaan josta tämä tuli varsin iloiseksi.

Kun Annabella oli pistänyt pienen Sabrinan nukkumaan, sama olo kohtasi kun tämä oli odottamassa Sabrinaa silloin. Annabella oli oikeastaan iloinen, tätä hän oli halunnut. Vielä toisenkin lapsen ja nyt onnistui siinä. Nopeasti tämä juoksi vessanpöntölle oksentamaan.

Tällä kertaa Annabella halusi pojan, hän olikin miettinyt valmiiksi nimiä. Entä jos hän saisi kaksoset ? Annabella oli todella innoissaan, paljon enemmän kuin silloin Sabrinasta. Koska silloin hän ei olisi halunnut edes tuota suloista tyttöä elämäänsä.

" Huomenta nuppuseni, herätinkö ? " Annabella sanoi ja saapui tyttärensä huoneeseen, Sabrina puheli sitä sun tätä jolle Annabella vain nauroi. " Tiesitkös, saat pian sisaren .. Ehkä veljen, leikkikaverin ! " Annabella puhui rauhallisesti ja hänestä tuntui koko ajan että Sabrina ymmärsi joka sanan mitä Annabella selitti.

Annabella ei ollut vielä kertonut Angelille lapsesta ja eihän se ollut edes varmaa, oliko hän raskaana. Mitään merkkejä ei ollut vielä esiintynyt, oksentaminen saattoi johtua myös pilaantuneesta ruuasta. Mutta Annabella uskoi vahvasti että uusi sim olisi tulossa maailmaan. Annabellan ajatukset keskeytti Angel, joka pian alkoi puhua.

" Kuule kulta, oletkos miettinyt yhtään meidän avioliittoa .. Tai siis. " Angel sanoi hieman haparoiden, Annabella arvasi mitä tällä oli mielessä. " Anteeksi, en ole vielä valmis tähän ! " Annabella sanoi ja syöksyi pois huoneesta, koska oli tuntenut olonsa epämukavaksi. Eihän tämä ollut vielä ikäloppu, vaikka tämä halusikin viettää Angelin kanssa loppu elämänsä mutta silti. 

Annabella oli vaihtanut jo äitiysvaatteisiin ja hän meni katselemaan järveä, josko hän koittaisi kalastaa ? Hän ei ollut sitä ennen tehnyt, mutta monet simit rauhoittuvat kalastamalla. Jostain sitten Annabella loihti itselleen kalastusvälineet ja rupesi onkimaan.

Tämä voitti sisällä kyhjöttämisen, Annabella mietiskeli ja kalasteli kaikessa rauhassa. Aamu oli alkanut jo sarastaa, eikä lammen rannalla ollut ketään joten tämä sai olla rauhassa. Linnut lirkuttivat taustalla ja Annabella katseli tyyntä lampea.

Annabella kalasti pian elämänsä ensimmäisen kalan, joka olikin harvinaisen pieni. Mutu, joka painoi 0,1 kg. " Täh ? Kyllä minä parempaankin pystyn. " hän tokaisi ja heitti onkea kauemmas järveä. Hyvällä lykyllä tämä sai ongittua nopeasti kaloja, yksi enkelikala tarttui myös koukkuun kun oli hyvä syötti. Annabella hykerteli, enkelikala ! Se olisi pakko näyttää Angelille.

Kotona Angel oli ihmetellyt Annabellan äkkinäistä katoamista, hänen piti pian lähteä töihin ja Angelin piti soittaa lastenvahti hoitamaan pientä Sabrinaa joka leikki taukoamatta pinkillä lelukaniinillaan. Lastenvahti lupasikin tulevansa pian ja Angel lähti töihin hyvillä mielin, miettien samalla miksi Annabella oli hävinnyt ja minne ?

Justin Ortez, saapui hoitamaan Sabrinaa. Joka hoitikin tehtävänsä varsin hyvin. Hän sai pienen tytön kikattamaan helposti ja piti Sabrinaa koko ajan silmällä. Sinänsä Sabrinassa ei ollut paljoa silmällä pidettävää tai hoidettavaa, tyttö käyttäytyi hyvin eikä huutanut. Ainakaan paljoa. Leikki vain taukoamatta leluillaan ja oli puuhapöydällä leikkimässä palikoillaan.

Illalla Annabella lähti juoksemaan kohti kotiaan, hän oli valmis kuulemaan kaiken haukkumisen Angelilta. Olihan hän aiheuttanut huolta, mutta piti rajankin jossain kulkea. Sitäpaitsi tämä oli ollut ihan lähellä, pää asiassa rannassa ja ystävien luona.

" Missä sinä olet ollut koko päivän ! ? " Angel rähjäsi heti kun Annabella oli astunut sisään ja katsoi häntä melkein murhaavasti. Annabella pelästyi hieman mutta piti pintansa. " Miten niin ? " Annabella sanoi nokkavasti ja alkoi itsekkin rähjätä.

" Kai minä, aikuinen nainen ! Osaan pitää huolta itsestäni ? " tämä karjui tälle. " Sitä paitsi kiinnostaako sua muka edes se että oon raskaana ja hain vaan omaa rauhaa, mitäs siihen sanot ? " Annabella jatkoi huutoa, Angel hämmentyi hieman. 

Angel koitti tunnustella Annabellan massua, mutta Annabella nosti kätensä Angelin eteen ja piti vatsastaan kiinni. " Älä koske häneen ! " Annabella sanoi uhkaavasti ja meni menojaan, Angel huokaisi ja päätti antaa tyttöystävänsä rauhoittua. 

Angel kävi hakemassa Sabrinan huoneestaan televisionkatselu seuraksi, Sabrina oli hyvin väsynyt ja meinasi nukahtaa isänsä syliin. " Katsos pikkuinen, tuossa on tuollainen ... Pupu niinkuin sinullakin. " Angel sanoi Sabrinalle, osoittaen televisiossa olevaa lastenohjelmaa.

Angelin ja Annabellan riita oli jo rauhoittunut, kummatkin odottivat jo innoissaan uutta lasta perheeseen. " Hm .. Niin sieltä saattaakin tulla poika, niin kuin halusit. " Angel sanoi hymyillen, Annabella nyökkäili. " Ja se syntyy varmaan pian. " Angel jatkoi tietoisesti. " Aivan ! " Annabella nauroi huvittuneesti poikaystävälleen. Niin, maha oli kasvanut ja pyöristynyt niin että ei ihmekkään jos lapsi syntyisi kohta. 

He tarttuivat toisiaan kädestä ja vaihtoivat helli katseita. Annabella mietti kaikkea maan ja taivaan väliltä. Silloin tänne Riverviewiin muuttaessa elämä oli ollut täyttä helvettiä, mutta simit muuttuvat. Hän oli kuin eri ihminen, muuttunut tässä ajassa. Muttei se luonne ollut minnekkään kadonnut, jonka tämä omisti. Tämän, mitä Annabella omisti riitti naiselle aivan hyvin. " Tiedätkös olen miettinyt sitä avioliit .. " Annabella sanoi mutta jätti lauseen kesken kun tätä vihlaisi kovasti ja se sai aikaan kiljumista.

Annabellan lapsivesi tuli ja uuden vauvan oli aika tulla maailmaan. " Auta nyt ! " Annabella kiljui Angelille, joka oli sekunnin murto osan tajuamatta mistään mitään kunnes tarttui kännykkään ja tilasi taksin täpinöissään.

Mitäs piditte ? Kommentteja, älkää nirhatko mua. :-------D