Oho ! == D Kaksi kuukautta vierähtänyt, ei osan osaa. Niin, tässä kävi nyt näin. :'-----D Tänään suihkussa havahduin ja rupesin miettimään McKnight:ejä. En tiedä mikä minuun tuli, mutta tuli sellanen olo, että tarinaa ei jätetä. ;' ) Niinpä, tämän seuraksena voi olla vain ... Uusi osa ! : ) Pyydän anteeksi että osa yksi, oli kovin epälaadukas ja silleen mutta silloin en hölmönä käyttänyt vielä pelin kameraa. Ja muutenkin olen kehittynyt, itseäni kohden ainakin. Pst, korjailin kylläkin vähän sitä ekaa osaa et jos haluutte käydä katsomassa niin sinne sitten. >8 ) Että ei tässä muuta kun osan kimppuun taasen ~

 
Taloon olikin saapunut vallan soma pikkusim, Sander McKnight. Isi rakasti ja huolehti pojastaan, mutta taitojen opettajaa tälle pojalle ei tästä tullut. Ne hommat kuuluivat Annabellalle, kuulemma. Pikkupoika tykkäsikin, kun isä lennätti tätä ilmassa kuin lentokonetta. Pojasta tuli muuten kömpelys ja isänsä tavoin urheilullinen. Sanderin ehdottomiin suosikkeihin kuuluvat lastenlaulut, sushi ja harmaa väri. Horoskoopiltaan tämä on rapu.

 
" Kuti kuti, kuka on isin poika kuka ? " Angel rallatteli, varsin omaperäisellä äänellään. Pieni Sander vain kiemurteli ja hihkui isänsä sylissä. Annabella sai katsella vain vierestä näitä leikkejä, itsekin tämä kovasti rakasti poikaansa muttei sen enenpää osallistunut sen hoitoon. Olihan tällä Sabrina hoidettavana, tosin tyttö oli kasvanut jo lapseksi pari päivää sitten.

Annabellasta puheenollen, tämä oli muuttanut tyyliään ehkä hieman " aikuisemmaksi " jos niin voi sanoa. Edelleen tämä säästi huolitellun ulkonäkönsä. Edelleen tämä näytti nuorelta, vaikka vanhentuminen lähestyi uhkaavasti. No, olihan tällä mies ja lapset. Voisihan tämä asettua aloilleen, mutta kotiäidin homma ei enään kovin houkutellut. Rääkyviä kakaroita hoidettavana, vaipparalli, sai pyykätä aamusta päivään ja elämästä se tietynlainen jännitys puuttui. Työtkin olivat jääneet taka-alalle, häntä ei oltu nähty pitkään aikaan töissä. Johtuen siitä, että ensimmäiseksi Sabrina ja nyt Sander. Annabella halusi palavasti elokuva ohjaajaksi, mutta nuo haaveet saatiin nyt laittaa hieman syrjään kun oli perhe.

 
Jos satuitte huomaamaan, oli Angelkin muuttanut tyyliä. Koska vanha oli yksinkertaisesti liian kulahtanut ja olihan tästä nyt tullut perheen isä, eli tälläistä nyt. Tätä miestä ei haitannut ollenkaan vaikkei tämä saanut toteuttaa unelmiaan, olihan perhe tälle oikein läheinen. Tosin, tämä sai toteuttaa unelmiaan. Olihan tämä töissä käyvä sim ja menestyi päivä päivältä. Eikä aikaakaan kun tämä kohoaisi tähti pelaajaksi, oli hän sen verran pitkällä.

 
Niin kuin sanoin, oli Sabrina kasvanut lapseksi. Ihan nätti tyttönen tästä tuli, tosin nenä tuli perittyä Angelin puolelta eikä se tämän neidin naamatauluun mitenkään erityisesti sopinut. En ole kertonut aikaisemmin, minkälainen Sabrina onkaan. No, tyttö pyrkii olemaan kaikesta kiinnostunut, arjen sankari ja ystävällinen. Lempiasiat tällä ovat hiphop, syksyn salaatti ja lila. Niin kuin pikkuveljensä Sander, tämä on myös horoskoopiltaan rapu.

 
Nyt kun Sander oli saapunut taloon ja Sabrina kasvanut lapseksi, ei enää talon tila riittänyt. Joten Annabella saikin soittaa muuttoautolle. Tämä oli ostanut erään kuulemma upean pikkutalon, melko syrjäisestä paikasta jossa heitä ei toivon mukaan häirittäisi. Jaahas, eli huomenna kolmen aikaan sitten lähdettäisiin uuteen kotiin. Kamat autoon.

Siinä samassa, kun Annabella oli lopettanut puhelun rymisti keittiöön Sabrina. " Äiti, kenen kanssa sää puhuit ? Kuulin et me muutetaan, oikeesti ! " tämä kiljui, pomppi ja pyöri äitinsä ympärillä. Tyttö odotti kovasti omaa huonetta itselleen. Sabrina sai pyöriä kauan äitinsä ympärillä, ennenkuin tämä vastasi edes jotain. Joskus lapset osasivat rasittaa.

" Joo, me muutetaan huomenna kolmelta. Sillonhan sulla on eka koulupäivä ? Niin sen jälkeen. " Annabella rupesi selittelemään lopulta. " Niin, talo kävi vähän ahtaaksi kun Sander saapui ja sellaista ... "  tämä mutisi, Sabrina nyökkäili. " No mutta, meneppäs nukkumaan ! Että jaksat huomisen koulupäivän. " hän muistutti vielä ja vihdoin lopetti puhumisensa. Äidin käskettyä, Sabrina kömpikin vällyjen alle. Huomenna olisi tärkeä päivä, hänelle.

Uuden pyjamansa vaihdettua, Sabrina meni isänsä ja äitinsä sänkyyn. Niin, edes tälle ei oltu hankittu uutta sänkyä tai sellaista. Eihän siinä vielä kukaan ollut ehtinyt hankkia ja käydä ostamassa sellaista. Mutta pian tämä pääsisi aivan omaan sänkyynsä, omaan huoneeseensa. Ei rääkyvän pikkuveljen kanssa samaan vain omaan. Tuo asia taisi olla varsin tärkeä tytölle, kun tämä puhui ja mietti sitä koko ajan.

" Hyvää yötä sitten, kulta ! " Annabella vilkutti tyttärelleen, vielä ohimennen. Ei tainnut huomata, että tämä meni jo nukkumaan. Pian hän laski kätensä ja huokaisi, äitinä oleminen oli rankkaa. No, surkuttelut sikseen. Pian ovi kävi ja huoneeseen astui vuorostaan Angel. Jolla oli hieman yllätyksellinen ilme kasvoilaan. Annabella tuijotti tätä virnistäen.

Pian hän kaappasikin Annabellan syleilyynsä ja muiskautti tälle pienen suukon. " No, mitäs nyt ? " neiti kysyi ääni väristen, mikä Angeliin nyt oli mennyt. Viimeiset päivät olivat olleet hyvin hiljaisia, työn täyteisiä ja tuskin oltiin edes vaihdettu paria sanaa. Kohta Angel alkoi kaivella taskujaan. Voi ei, Annabella aavistikin mitä oli tekeillä ja tämä etsi katsellaan pakoa. Pitäisikö hänen nyt vastata, se ratkaiseva sana.

" Rakas ja upea, Annabella Anastasia McKnight. Tulisitko vaimokseni ? " Angel sanoi vihdoin, avaten samettisen rasian jonka sisältä paljastui upea välkehtivä kihlasormus. Hetken mies mittaili Annabellaa katseellaan, miten tämä reagoi. " No, kultaseni. Odotan vastausta ! "  tämä jatkoi hieman närkästyneenä. Tämän tyttöystävä näytti ihankuin puulla päähän lyödyltä, niin paljon tämä oli hämmästynytkään yllätyskosinnasta.

" Mitä, ei kai vain ? Onko tuo minulle ... " Annabella pihisi, varoisi vaan ettei herättäisi lapsia kiljunnallaan. Mutta tämä ei kiljunut, huutanut. Hetken ihmeteltyään, nainen nosti katseensa melko apaattisen näköisenä Angeliin. Ehkä vähän surullisenakin. Sisimmässä Annabellalla teki kipeää, vihdoin tämä päätti mitä tekisi ja lähestyi sormusrasiaa.

Siinä samassa tämä teki jotain hämmästyttävää. Rauhallisesti tämä sulki kahdella kädellään samettisen pehmeän rasian. Ällistellen Angel jäi katselemaan tyttöään, mikä häneen nyt oli mennyt. Eikö hän halunnutkaan, rakastaa tätä myötä ja vastoin - käymisissä ? Olla tälle aina uskollinen. " Olen pahoillani, anna anteeksi ... En pysty tähän. " Annabella kuiskasi ja nousi ylös, valmiina pakenemaan.

" Annabella, mikä on ? Oliko sinulla huonopäivä tai jotain ... " Angel mutisi suupielet vääntyneinä alaspäin. Annabella puisteli päätään, odottaen että tämäkin nousisi ylös. Pian Angel tunki rasian taskuunsa ja nousi lattialta. Murhe alkoi muuttua vihaksi, voisikohan tällä olla jokun toinen ? " Annabella, ei kai sinulla vain ole ... " Angel kysyi pelokkaana.

 

Näin, nyt tämäkin kirjoitettu. Tuli vähän tavallista pidempi. ( == Muuten, jouduin muuttamaan kaikkien tyyliä koska onnistuin hävittämään kaikki ladatut !